Tehdessäni Mary Oljen Kirjokintaita kirjan ohjeen mukaan näitä itä-karjalaisia kintaita, opin kierreraidan tekemisen lapasten suihin. Esitellessäni blogissani kintaita minulta kysyttiin tarkennusta kierreraitaan, niin seuraavan kerran kun sitä tein, kuvasin tuon tekemisen vaihevaiheelta ja lopulta julkaisin ohjeeksi, jonka nyt lyhentelin tähän.
Raita tehdään nurjalla kerroksella, jossa joka toinen silmä neulotaan värilangalla ja joka toinen silmä pohjavärillä. Toinen kerros taas pohjavärillä kokonaan oikeaa ja sitten taas kierrekerros kahdella värillä ja nurjaa. Kuvauspäivänä paistoi aurinko, joten varjot eivät ole kuvissani ihan kohdallaan, mutta asia varmaan selviää.
Loin silmät sillä kaikkein tavallisimmalla tavalla, jonka opin jo kansakoulussa. Se tuntui napakalta ja tuki kierreraidan alkua.
Kun lähdin ensimmäistä kerrosta neulomaan nurjalla, niin aloitin värillisellä langalla. Musta pohjavärilanka roikkui vapaana työn edessä. Neulottuani ensimmäisen silmän siirsin ensiksi värillisen langan työn eteen ja sitten mustan langan puikkojen välistä taakse neulomista varten. Sitten taas musta eteen ja värillinen taakse neulottavaksi jne. Yllä olevassa kuvassa alkaa jo kolmas puikko.
Kun silmät luodaan tuolla kansakoulun opettajani tavalla, niin ensimmäiseksihän tulee aina kaksinkertainen silmä. Mary opetti kirjassaan, että toinen lenkki tuosta kaksinkertaisesta silmästä ja ykkös puikon ensimmäinen silmä neulotaan yhteen. Kas kummaa, miten napakkaa heti alkuunsa!
Toinen kerros on sitten oikeaa pohjavärillä. Nuo oikeat kerrokset jäävät kokonaan piiloon.
Siirryttäessä kolmannelle kerrokselle niin musta lanka tuodaan eteen ja vasta sen jälkeen värillinen lanka viedään neulottavaksi ja nurjaa. Mary opettaa, että edessä roikkuva ja neulottavaksi siirrettävä lanka siirretään taakse oikealla kädellä , mutta minä siirrän kummatkin langat vasemmalla kädellä, eli ensin kudottu eteen ja sitten neulottava taakse. Vähitellen langansiirto alkaa sujua jouhevasti, mutta onhan neulominen näin kumminkin aika hidasta.
Tässä kuvassa olen jo aloittamassa viimeistä kierrereunan kerrosta eli pohjavärillä oikeaa. Kierrelangan olen jo pannut poikki. Tuon kerroksen vaihtumiskohdan viimeinen silaushan on sitten tuon värillisen langan päättelyn kireydessä.
Nyt olen siirtynyt neulomaan jo resoria. Kyllähän tuo kerroksen vaihtumiskohta näkyy, tuo värillisen langan kierre on hieman löysempää kuin muut kierteet, mutta ei nyt liian tarkka pidä olla. Raidoitetussa pyöröneuleessa minusta kerroksen vaihtumiskohta näkyy pahemmin.
Kierreraitojen hankalin asia on langan kiertyminen toistensa ympäri. Kun joka puikon jälkeen sormella siirsin kierteitä kohti keriä, niin pääsin neulomaan koko kerroksen ennen kuin aloin purkaa kierrettä langoista. Se käy parhaiten niin, että roikottaa neuletta langoista ja antaa kierteen vapaasti purkautua pyörimällä.
Tässä sitten valmiina lapaset, joiden kierreraidan teon kuvasin tätä ohjetta varten. Ne ovat samasta Oljen kirjasta nimellä Karjalaiset kintaat. Niiden peukalokavennus näyttää olleen minulle paljon vaikeampi pala kuin kierreraita.
Olen käyttänyt kierreraitaa muihinkin lapasiin ja sukkiin, enkä vain kansanomaisiin malleihin. Se vahvistaa suuta ja etenkin lasten on helpompi pukea itse, kun lapsissa ja sukissa on hieman levenevät suut.
Ihanat sivut. Minä tilasin Mary Oljen kirjokintaita-kirjan Jujukerhosta. Se on ollut loppuunmyyty, mutta nyt siitä on tehty näköispainos. Olin ikionnellinen kirjastani
VastaaPoistaKauniita lapasia. Kierreraita on kaunis lapasen tai sukan suulla, tuota lankojen kiertymistä lukuun ottamatta yksinkertainen tehdä.
VastaaPoistaTutunnäköiset lapaset, minulla on äitini joskus kauan sitten neulomat tuollaiset, väreinä vain musta, punainen ja valkoinen :)
VastaaPoistaNyt mullekkin selkis . Oon yrittäny joskus 15 v sitten mutta nyt osaan tehdä
VastaaPoista